— Minä en koskaan tehnyt Renatalle mitään pahaa, hän vastasi kovalla äänellä.
— Mutta annoit pahan tapahtua.
Henrikan katseessa leimahti.
— Sinä kyselet ja tutkit, ikäänkuin et välittäisi mistään muusta kuin
Renataa koskevien tietojen saannista.
— Henrika?
— Mikä on tapahtunut, se on tapahtunut!
— Henrika, et tiedä, niitä puhut!
— Minä en ole lainkaan syyllinen siihen. Ei kukaan muu kuin itse Renata voi sanoa sinulle, miksi hän meni järveen. Mutta jos tahdot kuulla hänen kertovan, niin saattanen auttaa sinua silloin.
— Mitä tarkoitat?
— Saat nähdä. Nyt sinun pitää mennä tiehesi, Kristoffer!