Sitten kävimme myöskin isäntä ja minä ehtoollisella. Se oli
juhlallista ja minä itkin, mutta minä luulen, että kyyneleet
pusertuivat esiin sen vuoksi, että minä ajattelin ensimmäistä
ripilläkäyntiäni.
Nyt me olemme kotona. Henrika laulaa lauluja, jotka hän on oppinut
Kirkonkylässä.
Tuomio-Sunnuntaina.
Nyt vallitsee taas pimeä syksy ja talvi on kovasti lähellä. Meillä on renki talossa. Minä en laske mukaan vanhaa ilkiötä. Mutta Pyhäinmiesten päivästä lähtien on meillä mies, jonka nimi on Jan, ja tämä on nuori ja rohkea, vaikka minä en voi pitää hänestä hänen ilkeiden silmiensä ja pahan kielensä takia.
Tuuli kovasti koko tämän Marraskuun ja viime viikolla kävi ankara myrsky saaren yli. Minä rukoilin Jumalaa merimiesten puolesta, mutta hän ei kuullutkaan minun rukoustani, vaan salli yhden laivan tuhoutua saaristossa.
Ne kurjat, onnettomat raukat, jotka olivat laivassa, paiskautuivat osalta mereen, mutta osalta ne paleltuivat kuoliaiksi laivahylyssä. Vänön vuorelta kuuluu joku erottaneen öisin heidän soihtunsa. Mutta viimeisenä myrsky-yönä ei väylällä loistanut enää mitään tulia.
Jumala olkoon sieluille armollinen!
Minä kirjoitan, mitä isäntä kertoi Henrikalle ja minulle tullessaan kotia ensi matkaltaan hylyn tykö. Nyt hän on taas ulkona molemmat miehet mukanaan kahdella veneellä korjaamassa saalista kilpaa Vänön ja Jurmon miesten kanssa.
Ensimmäisenä Sunnuntaina Adventista.
Minä kirjoitin viikko takaperin ja nyt minä tahdon taas paljastaa
sydämeni sinulle, rakas kirja.