Kun meidän miehet viimeisen kerran palasivat hylyltä, olivat he kaikki
juopuneita.
Isäntä tuli ylös rannasta muiden edellä. Hän hoiperteli tupaan. Minä istuin siellä yksinäni neulomassa uutta sinistä täkkiä itäisen kamarin vierassänkyyn.
»Renata neuloo morsiustäkkiä», sanoi hän ja istui penkille minun viereeni.
»Morsiustäkin pitää olla punainen», sanoin minä.
»Miksikäs niin?» kysyi isäntä.
»Että morsian tulisi onnelliseksi.»
»Ohoo! Ohoo! Jos vain sitä tarvitaan, niin lupaan minä ostaa Renatalle punaisinta silkkiä, mitä Turussa on.»
»En minä ajattele kuuliaisia ja vielä vähemmän häitä.»
»Pian tulee se aika», sanoi hän ja samassa hän otti minua
vyötäryksestä.
Minä pääsin pakoon ja tuvasta ulos. Minä menin saunaan piiloon. Minä
en rohjennut mennä takaisin sisään, ennen kuin tuli pimeä.