Silloin nukkuivat kaikki.
Seuraavana aamuna sanoin minä isännälle:
»Te olette ollut minulle Isän sijassa tähän asti, ja jos Te ette enää tahdo jatkaa, niin saatte Te päästää minut muuttamaan pois täältä.»
»Mihinkä sitten?» kysyi hän ja katseli muualle.
»Palvelukseen», sanoin minä.
»Kenelle sitten?» kysyi hän.
»En minä tiedä niin tarkkaan», tuumin minä, »mutta Papilta saan
varmasti neuvoa ja apua.»
Enempää ei puhuttu meidän kesken. Minä voin nähdä, että hän tuli
synkäksi mieleltään, kun minä mainitsin Papin.
Se sinun tulee tietää, kirjani, että nyt on Renata onneton.
Vuonna 1826. Uudenvuoden-Päivänä.