Väkeä oli kertynyt monista saarista. Jumalanpalveluksen perästä haudattiin kuoliaiksi paleltuneet merimiehet siitä laivasta, joka tuhoutui tässä talvella.
Henrikalla on sukulaisia Jurmossa. Me olimme heidän luonaan vieraina
koko aamupäivän. Iltapäivällä kokoontui nuoriso keinun luo nummelle.
Me leikimme piiri leikkejä ja peuhasimme ja pidimme hauskaa, kunnes
Jan pakotti meidät sanomaan hyvästi.
Me tulimme kotia hämärissä hyvässä tuulessa.
Jurmossa huhuillaan haaksirikosta jos jotakin. Utön majakkatuli lienee sammunut monta kertaa tuon hirmuisen myrskyn aikana. Puhutaan myöskin niin kauheita, että yhdestä kajuutan kojusta olisi valunut verta. Onko se totta vai eikö, ei tule milloinkaan ilmi, koska hylky on uponnut.
Henrika ei tiedä tästä mitään.
Viimeisenä Sunnuntaina Kesä-Kuussa.
Minä en ole koskaan ennen saanut retkeillä ympäriinsä niin paljon kuin tänä kesänä.
Eilen, Johannes Kastajan Päivänä, olimme me taas yhdessä Nauvon kirkossa. Kirkkoherra saarnasi. Hän on vanha ja pieni ja valkohapsinen mies, ja hänellä on heikko ääni, mutta hän puhui niin sydämeenkäyvästi rippilapsille, että kaikki kansa itki.
Jumalanpalveluksen perästä seisoimme me, isäntä ja Henrika ja minä, Kirkonmäellä. Kirkkoherra kulki ohitse. Kun hän näki meidät, jätti hän seuransa ja tuli ja kätteli meitä kaikkia kolmea. Ja sitten hän pyysi isä Paulia sallimaan minun oleskella Marian tykönä muutamia päiviä tuonnempana kesällä. Minä tulin niin iloiseksi että olin vähällä itkeä.
Nauvon Pappilassa toisena Sunnuntaina Heinä-Kuussa.