[9] Alussa menetteli hän liian vapaasti oppisanojen sepitsemisessä. Täten tehtyjä ovat esim. tiedoitsema filosofia, tähtilöimä tähtitiede, maidelma maantiede j.m.
[10] Kotiopettajan paikan yliopisto-kaupungissa. Semmoinen on helposti arvattavista syistä ylioppilaalle paljoa edullisempi kuin kotiopettajana olo maalla tahi muissa kaupungissa.
[11] Ulkomaalla huomaittiin hänen arvonsa jo aikaiseen. Niin kutsuttiin hän jo v. 1850 Berlinin tiede-akatemian kirjeenvaihtaja-jäseneksi, kunnia, jota kukaan muu Suomalainen tuskin lienee saanut. Sitten kutsuttiin hän samanlaiseksi jäseneksi v. 1859 Unkarin tiede-akatemiaan ja v. 1876 Pietarin samanlaiseen akatemiaan. Ruotsista annettiin hänelle Pohjantähden ritarinristi v. 1865. Erinomaisen kunnian-osoituksen sai hän v. 1872 Preussistä, kun hän hän kutsuttiin Pour-le-mérite-ritarikunnan jäseneksi. Arvataksemme oikein tämän kunnioituksen arvon tulee meidän tuntea tämän ritarikunnan omituinen laitos. Siinä ei saa yhden ajoin olla useampia kuin 55 jäsentä, joista 30 saksalaista ja 25 ulkomaalaista, ja siihen otetaan sekä tiedemiehiä että taideniekkoja. Kuin joku ritari kuolee, määrää kuningas, kummastako luokasta, tiedemiestenkö vai taideniekkojen, uusi ritari on valittava. Jokainen ritari lähettää tällöin sen miehen nimen, jonka hän katsoo ansainneimmaksi, ritarikunnan kanslerille, ja tämä sitten lähettää kaikki vaaliliput kuninkaalle, joka nimittää enimmät äänet saaneen ritariksi.
[12] Hän kuoli 21 p. heinäk. v. 1868.
[13] Heidän nimensä olivat Maria, Elina ja Thekla. Ainoastaan yksi tytär, vanhimman jälkimmäinen, Ida jäi vanhukselle hänen elämänsä lopun iloksi ja suloksi.
[14] Kuin Herra G.W. Edlund otti tämän kirjoituksen kustantaaksensa eri kirjasena, päätti hän paitse kuvia teettää siihen myöskin mukauksen Lönnrotin käsialasta. Täksi valittiin juuri se kirje kokonaisuudessaan, josta ylläoleva ote on otettu. Mukauksen näkee lukijan tähän vihkoseen liitettynä.