Koston päiv' on julma, suuri,
Silloin murtuu luonnon muuri,
Tietäjät näin lausuu juuri.
Silloin kaikki hämmästyvi,
Luodut kaikki peljästyvi,
Tuomari kuin lähestyvi.
Enkelit ne torvillansa
Kutsuu kuolleet haudoistansa
Saamaan palkan Luojaltansa.
Luonto, kuolo kauhistuvi,
Syntis-parka surkastuvi,
Tuomari kuin julmistuvi.
Luku silloin lasketahan,
Teot tarkoin tutkitahan,
Kaikki kyllin kostetahan.
Ja kuin päätös annetahan,
Pahat silloin rangaistahan,
Hurskahat ne armaitahan.
Kuinkas, kurjat, vastannemme,
Kuinka puoltamme pidämme,
Ken on puolusmiehenämme?
Herra suuri, voimallinen,
Ole mulle armollinen,
Tuomarini turvallinen!
Jesus armias, tuskallasi
Ostit mun ja vaivallasi,
Ota siis nyt kansanasi!
Verta tähteni hikosit,
Jumaluudestas erosit,
Kuoleman väen kirosit.