Ja monta muuta naista,
Ens'-lempen' unhottain,
Mä uhraellen pyysin,
Ja tyhjän aina sain.
Näin sydänparkan' nuutui
Ja ratk' ol' raueta,
Kuin jälleen nyt mun etsit,
Sä, immyt ihana!
Suloinen taivaan tytti,
Suur' kiitos sulle vaan,
Kuin vielä tahdoit saattaa
Sydämen' virkoomaan;
Alatipa nyt annan
Sun siellä ollasi:
Tuhansin tervetullut,
Runotar, lempeni!
Puuseppä ja runoseppä.
Puuseppä se allani alkaa
Työhuoneessa aikaisen aamun,
Hän liikkuu ja jyskää ja ryskää,
Puun kylkeä höylätä kurnii.
En suutu ma tuosta, en tuskau,
Vaikk' unta en kylläksi saanut,
Vaan nousen ja työhöni istun
Ja laulua höylätä koetan.
Mut työtäni puusepän työhön
En, en silavuudessa vertaa;
Mull' onkin puu rosopintaa,
Myös lienevät höyläni tylsät.
Laulu on monta laatua.
Lämmin kun kukkia luo,
Taivahan kaari kun juo
Lahtosen lainetta vaan;
Näistäpä laulaja viehtyy, ja yltyy
Laulelemaan.
Laulajan viehtävi myös,
Amor, sun armahat työs:
Poika kun neitoa voi
Huulosin muiskuta, helkkyen silloin
Kantelo soi.
Äiti kun multahan maan
Saattaen armainaan
Kyynelten maljoja juo,
Laulu sen rintahan hellillä äänin
Lohtua luo.
Toisinki kielin se soi:
Ääni sen vienonen voi
Pitkäisen pauhuna myös
Pettäjän korvahan käydä, ja kostaa,
Konna, sun työs.
Lapsuuteni paikoilta.