[2] Syö hapankaalia.
[3] En voi omistaa sitä kunniata (että nim. ottaisin teidät vieraina vastaan).
[4] Tämän laulun tekijä oli mainio runoilija Khigas, joka laululla että työllä nerollisesti otti osaa Kreikkalaisten vapautusyrityksissä menneen vuosisadan lopulla, vaan Itävallan hallituksen kavaluudesta viimein joutui Turkkilaisten käsiin ja elävältä sahattiin neljään kappaleesen. Palikariksi kutsuttiin niitä Kreikanmaan asujia, jotka syystä eli toisesta pakosalla oleskellen sen vuoristoissa elättivät henkeänsä Turkkilaisia ryöstämällä ja olivat näiden katkerimmat vihoilliset.
[5] 1:nen värsy on laulannon kanssa saatu ja kuuluu unohtuneesen kansanlauluun. Katso Valituita Suomalaisia Kansanlauluja, 3:s vihko.
[6] 1:nen värsy kansanlaulua.
[7] Luettu ensi kerran juhlassa, joka Helsingin Yliopiston juhlasalissa vietettiin 19:nä p. Marrask. v. 1859, jolloin Schillerin syntymisestä 100 vuotta oli kulunut.
[8] Se, mitä tässä kerrotaan Borckhusenista, tapahtui Lundin tappelussa 5 p. Jouluk. v. 1676. Fryxell kertoo Kertomuksissansa Ruotsin historiasta, 15 osan 126 sivulla, tämän tapauksen seuraavin sanoin: "Epäjärjestys ja hämmekki pääsi pian vallan päälle koko tässä puoliossa (Ruotsalaisten vasemmassa). Eräs joukko oli kuitenkin, joka pysyi uljaana kuolemaan asti. Se oli eräs suomalainen rakuunarykmentti, joka oli saanut sijansa vasemman puolion uloimmassa päässä. Evestin nimi oli Borckhusen. Hän oli itse laittanut tämän joukon ja valinnut siihen miehet, ja muut sen päälliköt olivat enimmäkseen hänen poikiansa, sukulaisiansa ja naapurejansa. Turhaan koettivat Tanskalaiset saada tätä urosjoukkoa liikutetuksi taikka pakenemaan. Tanskan hevois-henkivartiorykmentti ja monta muuta ratsujoukkoa ryntäsi sen päälle, mutta turhaan. Tanskalainen jalka-henkivartiorykmentti urhoollisen evesti Bibaun käskyissä koetteli myöskin aseitaan Borckhusenin päälle, vaan aina yhtä turhaan. Nyt alkoi vihoillinen heittää kranaatteja sankarijoukkoon. Tämän rivit eivät kuitenkaan murtuneet siitäkään; vaan rupesivat kuitenkin vähitellen ohenemaan niin, että Tanskalaiset pian voivat tunkeutua sisään. Borckhusen, hänen sukulaisensa ja rakuunansa kaatuivat nyt kaikki ja heidän mustat lippunsa joutuivat vihoillisille voittosaaliiksi. Jäännökset Ruotsalaisten vasenta puoliota, vetäytyivät epäjärjestyksessä takaperin ja pyrkivät suojaan jalkaväen taakse."