Takkavalkia se loimuel',
Ja kulta puuhas' nauruss sui'.
Silt se tuntu', siinn ku silmäel',
Jott kaikk' miu kottiin' kaunistui:
"Siljä mailman tie!"
Katoss orretki uuvet kiilsiit,
Ku tulomaljoi myö maistettii,
Seinät puhtaat vaa silmiss vilskiit,
Ku syämet kirkkainn myö tanssittii:
"Silja mailman tie!"
Päivä laskoo ja länteen siirtyy,
A ruskon hetkeks' vaa heittelöö,
Takkavalkia hiljaa hiiltyy,
Kaikk' siitt pimiään peittelöö:
Synkkä mailman tie!
Lemme liekki kanss usjast' sammuu,
Rakkaus kauniski kattoo pois.
Syäme sisuspuol' sillo tummuu —
A ken ei rintaisa riemuks' jois'?
Liukas mailman tie!
Syämest huuhtelen mailman pilkat —
Mut orret päälläin om mustuneet —
Kunnes tanssin ja laulan illat:
"Jos ois miu orteni viel uuvet!"
Liukas mailman tie!
ILVES (lyö häntä olalle). Paljo siull on tehty vääryyttä. (Muille.)
Eiks siitt oo?
TYÖMIEHET (liikutettuina). Nii o! — Iess se on kuitenki! (Kokko syttyy kalliolla.)
KAIKKI (paitse Vallinkorva). Kokko! Eläköön! (Muut menevät sinne; Vallinkorva, nyrkkejään puiden, tehtaalle päin.)(Antero, Elsa ja Aino, tulevat keskustellen oikealta.)
ELSA. Suostuthan, Antero?
AINO (yht'aikaa). Suostukaa, setä!