VALLINKORVA. Miu matko'ssain onki sana riittänt. Kerra sana ei pitäne, siitt ei kirjatkaa.
VILHO. Olkoon niin. Mutta ei hänellä kuitenkaan ole lainhuudatusta. On siis vielä tilaisuus sukulunastukseen.
VALLINKORVA. Miullako —?
VILHO. Taikka muilla. — Minulla esimerkiksi.
VALLINKORVA. Sitä mie en ymmärtänt.
VILHO. Ei vielä olekkaan aika ymmärtää, vaan vast'edes. — Näkemään asti! (Menee oikealta,)
VALLINKORVA (vimmoissaan toisille). Kuulittaks työ nyt? — Kuuskymment tuhatt, ja ei ku koski. Nyt vietii kuuvell kaikk', maat ja mantereet, talot ja tantereet.
IVASKA (tullut Vilhon jälkeen tuvasta). Ruotshin laki, koira laki.
VALLINKORVA. Ei sitä laki vient, Ruossi' ei Venähe; ruukin koirat ja patruuna' halunkit.
IVASKA. Patruuna viishas herru ylen: kai mailman gashetat luki da opit gävih. A herru mi herru — yhtäkaikk mie likviidissh rengahan shilmääh pannen. (Menee tupaan.)