VALLINKORVA. Tää ois olltki mies, tää inssinyör', mie oon kassont.
ILVES. Ka veiterämp' on tää viel vetämää' nenäst ku muut kukkaa' … senki "keisar'".
VALLINKORVA. Aa — ymmärrä' mie nyt senki "sukulunastukse". Minnuu vaa koetta'siit lepytellä, ni heittäsin valtaan kaikk' assiit: työlakon heittä'sin valtaan. E-ei! Minnuu hyö on ilmanki jo pettäneet sivu hyvän.
ILVES. Nii, veiterämp' on tää viel —
VALLINKORVA (keskeyttää). A mitäs muite kuuluu sinn rosvo'pessää'?
ILVES. Uus' pietää kokkous ens' arkenn.
VALLINKORVA. Eihä lapsist oo!
ILVES. Ka asjaks' astikka jos korottannoo —
VALLINKORVA. Ni miut hyö heittäät. Vai mitä?
ILVES. Mitä tehnööt? Ijäs jo alko' olla sekasi' päästään.