VALLINKORVA. Puhas siint tulloo, likapesäst.
LYYLI. Mutta onhan se hirveä rikos. Voiko rikoksella pestä rikosten jäljet?
VALLINKORVA. A milläs?
LYYLI. Sisästäpäin puhdistus: ensin hillittävä omat himot, lakaistava oma sielu, sitte esimerkillä, hyvyydellä —!
IIKKA. Kelpaat sie viel esimerkiks'?
LYYLI. Peloittakoon minun onnettomuuteni muita.
VALLINKORVA. O siullki sissuu.
HUUTO KAUKAA. Eläköön!
LYYLI (alkaa koota pyykkivaatteita). En näitä kumminkaan ehtinyt, yksinäni.
VALLINKORVA (katsoo saaviin, jossa pesemättömät vaatteet ovat). A näi paljo viel likasii? Lyyli, kuulet sie: Jos muite tuletki äitiis', mut oo sie, kuule, ainn reheline, niiku tähän ast'! Et kavu: muista issäis sanonee'!