HUUTO KAUKAA. Eläköön!
VALLINKORVA. Tahottaks työ nähhä, kui mie pesen pyykkii? (Heittää saavin täysineen koskeen.) Tullooks puhas vai—?
(Ottaa Lyylin hatun ja päivänvarjon.)
Sorjii ne o siitt olevinnaa kaikk' herrasriehkineet, mut piru niiss o sisäss. (Heittää nekin koskeen.) Variksii' pelätit! — Tuoll viisii mie viel laitan ruukit ja patruunat ja kaikk'.
HUUTO KAUKAA. Eläköön! Eläköön!
VALLINKORVA ja IIKKA, sitte LYYLI. Eläköön! Eläköön! Eläköön!
Kuudes kuvaelma.
Tehtaan konttorikartanon pihamaa. Oikealla konttorihuoneen iso akkuna sekä ovi konttoriin ja peremmällä ovi saliin y.m. asuinhuoneihin. Vasemmalla ulkohuonerakennus, jonka yhteydessä on palvelusväen huoneet. Ulkohuonerakennuksesta pistää esiin kellarin suu. Perällä kosken ranta, joka kasvaa tiheää vesakkoa.
Ensimmäinen kohtaus.
Kesäyön hämärä. Asuinhuoneista hiipii Lyyli kosken rannalle. Tuskissaan huokailee itsekseen.