Alpo (tulee konttorista).
MARTTA (säikähtää). Mie ku pelästyin!
ALPO. Mitä tässä on pelkäämistä? Laina tää on, ei varkaus. (Ottaa esille papereita ja rahoja, jotka lukee.) Totta ne nyt tulivat —? Kahteksan, yhteksän, kymmenen "nahkaa" — oikein! Velkakirjat olivatkin yhtessä nipussa.
MARTTA. Ala vaa männä, ni pikemi saat panneeks' taka'sii ne paperit.
ALPO. Ei ole niin kiirettä. Jos Vallinkorva kerran on kodona, ei hän vuoteeltansa karkaa. (Katselee rahakaapin avainta.) Romandillista! Tämä rahakaapin avain on Vallinkorvan oman pojan viilaama; kauppakirjassa Lyylin allekirjoitukset. Luondeeni kallistuu —
MOLEMMAT (säikähtävät). Sts! Ihmisiä!
(Alpo pakenee konttorin nurkan taitse oikealle. Martta palvelusväen ovelle, josta kurkistelee.)
Kolmas kohtaus.
Vallinkorva ja Iikka tulevat vasemmalta pitkin kosken rantaa,
Vallinkorvalla rautakanki, Iikalla kirves aseena.
VALLINKORVA. Nyt käyvää!