VILHO. Turha ponnistella! Hiljaa, niin on helpompi!
ANTERO (tarttuu myös Vallinkorvaan). Siinä seisot nyt!
VALLINKORVA (hengähtää). — ku puujumala Piikkiön kirkoss. (Koettaa taas rimpuilla).
IIKKA (on sill'aikaa häristellyt kirveellä, jonka sitte heittää koskeen).
ANTERO (ravistelee häntä). Tehtaan kirves, tiedätkös?
IIKKA. Siell hää onki, ruuki koskess.
VILHO (yhdessä Ijäksen kanssa raastavat Vallinkorvaa vasemmalle).
Kellariinko hänet sitte pannaan?
VALLINKORVA. Älkäi hiijess kellarii'!
ANTERO. Niinkuin puhuttu.
VALLINKORVA (masentuneena, Vilholle). Taas sie veit voito. Viel koetellaa kolmais kerta.