VILHO (Anterolle). Eikö hän säilyisi muualla?
ANTERO. Vaikka. Mutta siellä paraiten pää selviää, vilpoisessa.
LYYLI (on tullut jonkun aikaa Anteron jälestä oikealta ja syrjästä seurannut tapausta. Nyt hädissään). Mitä aijot, Vilho? Lupasithan —?
VALLINKORVA (ryntää häntä kohden). Vai siinn sie oot kukkumass! Malta sie, naisen hylky?
LYYLI. "Ole aina rehellinen —!"
VALLINKORVA (säpsähtää, lauhtuu). "Et kavu". — Muista vastaki! Muista issäis sana!
VILHO. Älä ole hädissäsi! Pidän sanani Lyyli. (On Ijäksen avulla vienyt
Vallinkorvan kellariin. Lyyli menee sisälle.)
ANTERO (sill'aikaa Iikalle). Niin paatunut jo nuorena, sinäkin!
IIKKA. Em mie mittää oo tehnt.
ANTERO. Ei päästetty tekemään. Huh, tuollaista pahantekijää! Pyssyn kanssa vahdattava.