IIKKA. Ka ampusitte. Eiks oo luvalline aika?
ANTERO. Luulin sinussa vielä olevan jonkun pehmeän paikan, johon hyvä sana pystyisi.
IJÄS (työntää Iikan kellariin, jonka oven Antero kiertää lukkoon ja ottaa avaimen mukaansa).
ANTERO. Turha sinne työmiesten kokoukseen on mennä meidän kenenkään. Istumme vaan rauhassa täällä. Samalla voit, Vilho, laittaa nimismiehelle tiedon tästä jupakasta, että Vallinkorva kerrankin vähä säikähtää.
IJÄS. A jos päättäät tehä lakon —?
ANTERO. Päättäkööt. Olen minä nyt valmis ottamaan heidät vastaan.
(Vilho ja Ijäs menevät konttoriin, vaan Antero pysähtyy ovella, kun samassa Alpo ja Ivaska tulevat oikealta).
ANTERO. Hyvää huomenta! Jokos se Ivaska taas tulee rahaa vaatimaan.
IVASKA. Da, daa, vähä djengoa. Ei ylen äijeä, pienet tshotat, pienet tshotat.
ANTERO (ivahymyllä). Alpolle minulla myös olisi vähän uutisia.