ALPO (kuin tulisilla hiilillä). Mitä ne koskisivat?
ANTERO. Itse asian kyllä tiedät, sanomattanikin.
ALPO (itsekseen). Mitä hän tarkoittaa? — (Ääneen.) Sen ainakin tietän, että minun omatundoni on puhtas.
ANTERO. Puhutaan sitte päivemmällä. (Menee konttoriin.)
IVASKA (seuraa häntä, itsekseen). Likviidissh rengahan shilmään pannen.
ALPO (itsekseen). Ei suinkaan Antero vielä ole selvillä tästä kepposestani? Aikonee vaan ahtistaa kauppakirjaa minulta. (Ottaa kauppakirjan esille.) Mutta siinäpä se onkin paperi, joka ei hevillä heldiä tään pojan näpistä. Antero saa nähtä, mitä on olla tekemisissä "äpärän" kanssa. Mutta: ahdailla vesillä on nyt purteni.
JUOKSUPOIKA (tulee kirje kädessä konttorista, lukee osoitetta).
"Eri — Eris" — hy, hy —
ALPO (katsoo osoitetta). "Eric" se on. Etkös tunne sitä, tolvana?
JUOKSUPOIKA. "Eerikk' Illper'", se o vallesmann'. (Rientää oikealta.)
ALPO. Niin on. (Itsekseen.) Mitä ihmeitä?