ALPO. Perille — taikka perikatoon —. Missään tapauksessa minulla oikeastaan ei ole syytä pelkoon. Otin lainan isäni perindöä vastaan, tällä kertaa vähä tuntuvamman. Endä sitte? Olisivat ne velkakirjat sieltä kuitenkin katonneet vähitellen. Miks'ei yhtessä nipussa? Kun se on kerran tehty, ei siitä toiste ole huolta. Ja Vallinkorva? Parempi, että tulee pois näiltä seutuilta. Olenko minä joka näkemässä haukuttava "halunkki"?
ILLBERG (tulee, tervehtää, pyyhkien otsaansa). Kuuma peive, kuuma peive! (Menee konttoriin.)
Neljäs kohtaus.
ILVES (tulee vasemmalta). Nyt se tul'ki Vallinkorva' maakauppa purettavaks' yhell tiell, — vaatiit.
ALPO. Endäpä, jos se kauppa ei olekkaan purettavissa enemmän teitän kuin patruunan voimilla?
ILVES. Sekö … ohoh! Pitäköö kuriss halunkkiisa.
ALPO. Ettekö voisi puhua suuremmalla kunnioiduksella, jos oikein koettaisitte?
ILVES. Ketä täss viel kunnioittaa? "Kärsää vajjaa —" Koht sielt kuuluu ruuki ään' ja se sannoo: Vallinkorva' kauppa om purettava, ja palkat o nostettava, ja Vallinkorva otettava takasii pajjaa'. Nii se sannoo. Nyt onki mei pojall ohjakset.
ALPO. Kehukaa siitä patruunalle, ei minulle!
MARTTA (on sillä välin tuonut pöydän, tuolin ja kirjoitusneuvot pihamaalle).