ILLBERG (rientää hänen jälkeensä). Ej, ej; teme ej olla niiku patruun takto. Mine teytty fangitse, köytte kii. Kruunull ole pitke käsit, kova käsit.
IVASKA. Votj! Ruotshin laki moshna!
MARTTA (itkien menee oikealta). Tätä viel uupu'ki miu elämästäni. —
Miust vällii, vanhast akast! Mut sie, Alpo polo'ne —!
PUHOS. Päässää siint partist.
ELSA (astuu työmiesten eteen). Näitte nyt omin silmin, te kelpo miehet, kuinka sille käy, joka toiselle pahaa suo. Jos meitä säätyhenkilöitä usein ennakkoluulot pidättävät avaamasta sydäntämme työmiehille; jos sentähden vastoin tahtoamme näytämme tylyiltä ja välinpitämättömiltä, — niin johtaa taas teidän toimianne monasti vallan aiheeton epäluulo.
AINO (kuin itsekseen). "Enemmän avomielisyyttä, lähestymistä molemmin puolin —"
ELSA. "— niin moni solmu aukeneisi". Nuo sanat kuulin aivan äsken henkilöltä, jonka vilpitön työväen etujen harrastus —
ANTERO (sill'aikaa tarkastanut kauppakirjaa. Vallinkorvalle).
Kuustuhatta markkaa! Mutta tämähän on … tämähän on ilmeistä —
TYÖMIEHET (ihmeissään). Eiks patruun —?
VALLINKORVA (tuskin saaden sanaa suustaan). Eiks patruun oo tuot kirjaa enne' nähnt?