ALPO. Lyylin osaan kuuluva puoli patruunan velkaa lankeaa itsestään minun suoridettavakseni.
VALLINKORVA. Niiks se lienöö?
ALPO. Ja kun otan vastatakseni siitäkin vieraan puoliskon velasta, jää teille maksettavaksi 1,250 markkaa.
VALLINKORVA. Sill seuvull sein pitäs' olla. Jokos myö lyyvää kättä?
ALPO (lyö kättä). Minä nyt luotan Teitän tunnollisuudeenne — setä!
VALLINKORVA. "Jaakoks" minnuu on moittineet.
KAISA. Mut meill ei taija oll kirjoitusneuvoi … mite Lyylill —?
ALPO (ottaa taskustaan paperia ja kirjoitusneuvot). Sattui mukaani.
KAISA. Ka kun arvas' ottaa.
Alpo (kirjoittaessaan). Pitän ne usein kerallani. Voi milloin hyvänsä tundea kutsumusta … tavallisesti ulkona, yksinäisyytessä. (Vallinkorvalle.) Kauppakirja tehtään siis sen mukaan kuin tässä on puhuttu?