VALLINKORVA. A mitenkäs! Tullooks se Lyyli' nimmee' kanss?
ALPO. Ei, vaan minun yksistään.
LYYLI. Vaikuttaisiko minun nimeni siinä jotain?
ALPO. Minun ymmärtääkseni ei mitään.
VALLINKORVA. A varmemp' ois vast vihittyy. Mut oma siu o, Lyyli, assiis'.
LYYLI. En niistä ole selvillä ollenkaan.
ALPO. Tarvittaisiin kaksi totistajaa.
KAISA. Jäntin täss assuut likimpänn. Käy sie, Lyyli, jos joutasiit:
Jäntti isse ja Liena.
LYYLI (pukeutuu).
ALPO. Ettei se vaan ole se vaimoihminen, joka tekeytyy hulluksikin, saatakseen kerjätä?