ANTERO. Alpokin täällä?
ALPO (korjaa joutuun kirjoitusneuvot). Kirjoitin heille asunnon vuokrasopimuksen.
ANTERO. Syrjään tämä tulee sinun asua. (Jäntti ja Leena sill'aikaa menevät. Leena kuitenkin hetken kuluttua kuuntelee ja kurkistaa akkunan takaa.)
ALPO. Satuin tänne. En minä itselleni — (Viittaa meneviin.)
ILLBERG. No Välikorva, millos Te fundeera maksa se sakko?
ANTERO. Niin, kuinkas vaimosi viinasakon laita on?
ALPO (Katsoo kysyvästi Lyyliin, joka koettaa kuiskuttaa hänelle, vaan
Alpo pudistaa päätään).
VALLINKORVA. Mitäs mie häne sakkojaa? Ei hää miu tahostain oo myönt.
Totta yks' pää vastaa, minkä kaks' kättä tekköö.
ANTERO. Voisin minä sen nyt maksaa, jos sinä rupeisit mihinkään lopulliseen —
VALLINKORVA. Ka kun lie nii halu, em mie kiellä maksamast. Miehä täss oon luullt issiäin likisimmäks', mut miu tilliin' sitä vaa ei panna!