ANTERO (Kaisalle). Onhan tämä ikävänlaista, jos muistat vanhoja aikoja.
KAISA. Viel sieki muistat yhen kerra'!
(Kääntää selkänsä.)
ANTERO. Mene sitte, kun niin tahdot.
LYYLI (sill'aikaa). Alpo! Etkö millään lailla voisi pelastaa äitiäni!
ANTERO (katsoo epäluuloisesti heihin).
ALPO. Minäkö! Mitä minulla olisi tekemistä siinä asiassa — sivullisella?
ILLBERG (Kaisalle). Jassoo, Te on valmis?
(Menee ovelle.)
LYYLI (lankee Kaisan kaulaan). Äiti … minun takiani!