ALPO (ottaa päällystakkinsa). Näyttää siltä, ettemme kaikista kontista tällä haavaa pääse yksimielisyydeen. Voimme nyt tyydyä vaan kauppakirjaan. Siinä on alla minun nimeni sekä Teitän ja Teitän vaimonne nimikirjoitus (panee hatun päähänsä ja kääntyy ovelle) ynnä puumerkit!
VALLINKORVA (tarttuu hänen olkapäähänsä). Vai patruuna' neuvost sie
Lyylinki narrasit! Eik hää ennää pysty isse?
KAISA (tulee).
VALLINKORVA. No?
KAISA. Patruun kuitenki aiko' maksaa —
VALLINKORVA. Pyysit sie?
KAISA. Enkä! Ei se siu sottaas' tule.
VALLINKORVA. A siunkos? Oispa miu näkyvissäin tarjonnt! Ei! (Ottaa rahat taskuistaan kouraansa.) Sinn astikka ei männä! Vuota ruukki: viel ei olla mieron varass! Vaikk isse käisin linnaa', jos nää ei riitä!
(Menee kiivaasti. Alpo pujahtaa hänen jälestään. Kaisa riisuu päällysvaatteensa. Lyyli raottaa akkunaa, josta katsoo mietiskellen.)
Toinen kuvaelma.