MARTTA. Väittämää' viel käisiit täss, nuoret ihmiset! Mittää tiijä mailmast!
(Menee perältä. Hetken kuluttua palaa verannalle pesemään
kasveja. Usein pysähtyy kuuntelemaan keskustelua.)
(Antero ja Vilho tulevat perältä, innokkaasti puhuen,
sitte istuvat kahvia juomaan.)
ANTERO. Niin uhkaavaksi minä sitä en usko.
VILHO. Uskokaa pois, eno! Niillä on totta tekeillä. Laivojakin vielä kesken!
ANTERO. Hm — sakkoa tuhat markkaa kappaleelta joka päivä, minkä viipyvät yli määrästä.
VILHO. Siis ei muuta kuin taipua, jos ottaa kovalle?
ANTERO. Ei ikinä! Niin kovalle ei ota.
VILHO. Mutta jos ottaa?
ANTERO. Ei, sanon minä! Tällä työlakolla ei ole tarpeeksi pohjaa.