VILHO. Kuinka niin?
ANTERO. Palkat ovat kohtuulliset, työväki ei kärsi mitään kurjuutta.
Kiihotus silloin on keinotekoista, lakko yllyttäjäin varassa.
VILHO. Tällä kertaa yllyttäjät ovat vaaralliset.
ANTERO (miettii). En sittenkään tehnyt viisaasti, että otin sen
Vallinkorvan pajaan. Onko hän nyt sen paremmin vallassani?
VILHO. Päinvastoin voitte itse joutua hänen käsiinsä.
ANTERO. Hm — jos hän onnistuu. Siinä on näet "jos" välillä. Kaikissa tapauksissa on hänestä päästävä ensi tilassa. Mutta mitään työväenkysymystä meillä itse asiassa vielä ei ole.
VILHO. Vasta aika sitte, kun se oikein tulee! — Meillä on jo nyt eräs toinen kysymys. Anteeksi, että sanon suoraan mielipiteeni: tällä tehtaalla on heikkous perusmuurissa.
ANTERO. Mikä heikkous?
VILHO. Saanko ensin kysyä, mistä syystä Vallinkorva kantaa vihaa enolle?
ANTERO. Hm — vanhaa, vanhaa.