VILHO. Mutta sen sitkeämpää.
ANTERO. Suittaa olla, vaikka — (Elsalle.) Tahtoisitko tehdä hyvin ja jättää meidät hetkeksi kahden!
ELSA (laskee vihkon sohvalle, nousee). Mistä te puhuitte?
Vilho (katsahtaa vihkoa). "Kansan nainen, tutkimus…"
ANTERO. Työlakosta, joka on aikeissa —
ELSA. Meilläkö?
ANTERO. Niin.
ELSA. Sepä hauskaa! Naisetkin mukana?
VILHO. Etukynnessä tietysti. Aina valmiit kuin lukkari sotaan.
ELSA. Uusi piirre työväen naisessa! — Kyllä minä kohta taas tulen. Se aine huvittaa minua nykyjään erityisesti.