(Menee oikealta, mutta hiipii takaisin kuuntelemaan.)
ANTERO. Taittiinpa sieltä löytää muuan salaoja!
VILHO. Tuskin se on niin tyhmä kuin tekeytyy.
ANTERO. Ei. Koettaa eksyttää. Hm — on mulla nyt aavistus … langan pää.
VILHO. Mutta siihen äskeiseen —
ANTERO. Niin, Vallinkorvaan? Siinä seikkailussa ovat jo parin kymmenen talven lumet peittona. "Ylimuistoinen nautinto", sanotaan lakikielellä; pitäisi jo olla jäljetkin nurmettuneet.
VILHO. Enpä minä oikeastaan tarkoittanut sitä puolta asiassa, vaikk'ei sekään hyvä ole.
Toinen kohtaus.
ELSA ja AINO (kurkistavat vasemmalta). Joko saa tulla, joko?
VILHO. Ihmeesti!