ANTERO (Vilholle). Mitäs sinä sitte tarkoitit?
VILHO. Lakon virittäjänä ei luullakseni itse asiassa olekkaan palkkakysymys, vaan —
TOISET (uteliaina). Mikä?
VILHO. Enon maakaupat.
ANTERO. Hm.
(Nousee kävelemään.)
VILHO. Palkkavaatimukset ovat vaan näön vuoksi. Pohjalla kytee kosto maananastuksista.
ANTERO. Mitä … mitä sanoja sinä käytät? Onko minulla tässä ollut englantilaiset, saksalaiset tai venäläiset pääomat upotettavana Vallinkoskeen, niinkuin monessa tehdasliikkeessä meillä? Ovatko muut maksaneet maista semmoisiakaan hintoja kuin minä?
VILHO. Enhän minä sitä ole sanonutkaan.
ANTERO (ei kuulevinaan). Yksiraaminen saha mulla oli, konkurssin alainen, ja kaksi tyhjää kättä, kun läksin maailmaa vastaan. Nyt tuoss' on tuhansien henkien elantosuoni, siunaus paikkakunnalle.