ELSA. Aineellisessa suhteessa kyllä, mutta siveellisessä katsannossa —
VILHO. Niin, eihän tänne näy tehtävän pyhiinvaelluksia, vaikka on täälläkin marttyyrinsa.
ELSA. Työn orjia?
VILHO. Ja liikkeen alle sortuneita … liikkeen uhreja, joitten haudoilla kannattaisi rukoilla.
ANTERO. Oikein, Vilho! Ei kenenkään yksityisen, ei minkään yhteiskuntaluokan, vaan liikkeen. Afeeria ei voi tehdä katkismus kädessä. Meikäläiset pääomat täytyy ottaa lukuun, että saa huokealla vesivoiman ja —
VILHO. Totta kyllä —
ELSA. Mutta kaikella on rajansa.
ANTERO. Rajansa! Jos minulla ei itselläni olisi ollut rajaa, tiedättekö mitä olisin voinut tehdä täällä karjalan talonpoikain parissa — ja mitä olen tehnyt? Kaikki maaostoni kestävät päivän valon — ja sitä ei voi sanoa joka mies minun paikallani, uskokaa jos tahdotte.
VILHO. Vaikka niin on, suree kuitenkin vapaa talonpoika mennyttä maataan.
ANTERO. Huolettomampi heillä nyt on elanto, paljoa paremmat tulot tehtaan palveluksessa. Kovempi työ ehkä, vaan lyhempi päivä.