ELSA. Mutta niin eri asema. Sen minäkin käsitän. Ei entistä perhe-elämää: sielullinen häiriö, hyppäys — Uusi piirre!
AINO. Niin, Elsa: uusi piirre.
VILHO. Ja se on juuri heikkous tällä tehtaalla, että vanhimmat, vaikuttavimmat miehet ovat entisiä maanomistajia, salaisia vihamiehiä kaikelle liikkeelle … joko tieten tai tietämättään.
ANTERO. No, Vallinkorva esimerkiksi? Enhän saa häntä kauppaan, vaikka kuinka koettaisin.
VILHO. Arvaa, että asia on kipeä enolle.
ANTERO. — ja tahtoo kiskoa, ei muuta. Tuskin itse ymmärtäisikään oikeuksiensa arvoa: suurin vedenomistaja täällä, neljäsosa … ylikin, kosken voimasta. Ja aikoinaan olisin sen saanut kohtuhinnalla. Mutta nyt —! Sillä on joku neuvonantaja.
VILHO. Ken se olisi?
ANTERO. Kukas muu kuin se meidän "Hyytelö" … mikä se nyt oli: "Joel
Hyyteläinen"?
VILHO. Ei se peijakas ole tyhmä.
ANTERO. Hänellä on asioimisia sillä taholla. Tyttärenkin kanssa jotain väliä.