KAISA. Viel viisastelet … vetelet vanho'llais! Sano'sit, kui täst päässää kesä' yl?
VALLINKORVA. Ka jäähää kerran täll puolell.
KAISA. Jää jos, moine isäntämies!
HUUHKA (ottaa esille pullonsa). A miull o rommii. (Kaisalle.) Saahaks toiset kupit? Mie paan.
KAISA (täyttäessään kuppeja). Ompas heill nyt juomii, tänäpäivänn!
IJÄS (Vallinkorvalle). Mait siull om paljo. Miten pitänet hintaa?
ÄÄNI OVENSUUSTA. Terve taloon! Saisinko teiltä venettä ja soutumiestä?
VALLINKORVA. Mihi astikka?
Toinen kohtaus.
Esiin astuu nuori herrasmies. Hänellä on lyhyt, tiuha, kihara musta tukka, saman väriset viikset ja lyhyt leveähkö leukaparta. Kasvot ahavoituneet. Katse kiinteä kuin lyhytnäköisillä. Jättää rahille vesimittaukseen tarvittavia kapineita. Hän on tehtaan insinööri, nimeltä: