ANTERO. Miks'ei möisi? Hän ei ole niinkään outo mies, kelle ei pidä vihaa.
VILHO. (lyö hänelle kättä). Minä koetan. — Mutta nyt on ensi työnä saada lakon hanke asettumaan.
ANTERO. Kyllä se nukkuu alkuunsa, niinkuin aina ennenkin.
VILHO. Minä en ole varma.
ELSA. Missä on tuon tyytymättömyyden pesäpaikka, niin sanoakseni "ahjo"?
VILHO. Siellä missä tehtaankin pääahjo: valssipajassa.
ELSA. Onko teillä mitään vastaan, jos minäkin koettaisin voimiani?
ANTERO. Ei suinkaan! Niin tekee kelpo vaimo!
VILHO. Nyt siellä ei mieliala ole soveliain. Vasta sitte, kun ensi kiihtymys on ohi.
ELSA. Minä taas ajattelin päinvastoin, ettei olisi ensinkään menetettävä aikaa.