AINO. Sitä minäkin. Jos se saa kauvan kyteä, niin kiihtymys yhä yltyy.
ANTERO. Typykkä voi olla oikeassa: joka tyynen lepää, se tuulen soutaa.
AINO. Mitä aijot Elsa?
ELSA. Järkevän, asiallisen puheen pitäisi heihin vaikuttaa.
VILHO. Mutta osaatteko asettua heidän katsantokannalleen?
AINO. Oi, se on niin helppoa! Ajattelee vaan, että puhuu lapsille.
VILHO (nauraa). Vai niin!
ELSA. Mitä naurat? Minusta se oli sekä sattuvasti sanottu että terävästi huomattu. Kansan ajatustapa on jotakin niin alkuperäistä, niinkuin lastenkin. Todella sattuvasti sanottu!
VILHO. Miks'ei, kun vaan pitäisi paikkansa.
AINO. En minä sillä tarkoittanut, että he olisivat lapsia kuitenkaan.
Heissä on paljon syvää, yksinkertaisen kuoren alla.