ALPO. Hyvin arkaluondoinen, hämärä. Ette olisi voinut esiindyä etullisimmassa valossanne —
ANTERO (astuu uhkaavasti häntä kohden). Varo sinä!
ALPO. Kukas minun puoltani pidää, ellen minä itse? On minullakin oikeus elää.
ANTERO. Mutta ei tehdä koiruuksia —!
ALPO. Kun minulle ei anneta oikeutta, otan sen itse, omaan kädeeni.
ANTERO. Sinä et saa minun lähettyvilläni harjoittaa omankäden oikeutta, minä kiellän sen. Tee selko asioimisistasi siellä, taikka —!
ALPO. Teen, jos ja kun itse tahton … näen hyväksi.
ANTERO. Tiedätkö, kuka täss' on käskijäsi?
ALPO. En tietä muusta käskijästä tai kieltäjästä kuin oma —
ANTERO (keskeyttää). — Omatuntoko? Joko taas on omatunto vedettävänä esiin: kaikkien roistojen ensimmäinen ja viimmeinen valtti?