ALPO. Aijoin totella sanoa "omatundo", mutta täällä, näissä oloissa, ei näy käsitettävän muuta kuin oma edu. Parempi tosin olisi sen sijalla omatundo —
ANTERO. Riittää! Löysit minusta vastineesi, ole huoletta.
(Menee oikealta, sulkien oven lujasti jälkeensä.)
ALPO (Martalle). Sata tuhatta, äidi! Se siellä kivistää. Satatuhatta!
MARTTA. Ja Hilja kaks' sattaa.
MOLEMMAT. Kolme sataa tuhatta!
ALPO. Minusta vielä paisuu rikas mies.
MARTTA. Oisiks siitt vääri? Ni paljo mieki saant ijässäin häpiää. Sie olit ainuva toivontähti; siell Helssingiss ku juopottelit, pilvess' ol' sekki.
ALPO (ei kuulevinaan). Nyt voin kiskoa perindö-osani ulos, sieltä kautta.
MARTTA. Ja lisän kanss. Vuoro vieraiss! Yllytät sie sitä työlakkoo?