ILVES. Meill onki vassa issell.
VALLINKORVA. Ei pyritäkkää osill patruuna' vassaa'.
PUHOS. Miull o viel seissemä vassaa kotonn, jos yks' kuolis'ki.
ELSA. Tämän vertauksen keksi ikivanhassa Rooman kaupungissa, joka paavistansa lienee täälläkin pohjoismaissa yleisesti tunnettu, tasavallan ensi aikoina —
TYÖMIEHET. Vai Ruomiss oikee!
IJÄS (panee höyryvasaran käyntiin. Aletaan ryhtyä työhön).
ELSA (vaikenee neuvottomana).
ALPO (astuu avattujen uunien ääreen, rykäsee). Rakkaat ystävät! — —
Eiköstä tämä kitastansa liekkiä syöksevä ahjo, tämä suitsuvainen pätsi … minä kysyn teildä, niin ylhäisiltä kuin alhaisilta, eiköstä se johtata ajatustanne siihen mereen, joka tulesta ja tulikivestä palaa?
Jo lapsuutesta on kansassamme syvälle juurtunut ijankaikkisen katotuksen kammo. Siitä tulee se hurskaus, semminkin vanhemman kansan hurskas luondo —