VALLINKORVA (samalla nuotilla). — ja repäsevä meinink'. Mut käy sie konrahi tekkoo', halunkki! (Sulkee lähimmän uunin suun. Tavallisella äänellä.) Vähäll sie täst helvetist pääset.
ILVES. Rikast miesthä ne siell korvensiit.
IJÄS. Köyhä huraht'ki taivaase.
VALLINKORVA. Ei saannt viel veisanneeks' senkää iellimäise saarnan pääll.
(Paljastaa päänsä ja alottaa virren, johon työmiehet sekä naiset yhtyvät.)
Ruomi röykkiä, kuink kättees' käynyt?
Kuin olet elänn tuiki tuimann,
Kaikkii' ylits korkiast korottanut
Sen pahan paavin, julki julman,
Alas tallann
Kanss väkivallan
Asujat maan piirin päällä.
(Elsa ja Alpo menevät veisuun aikana.)
VALLINKORVA. Ka, veisuutaks mei papit pakenoot?
VILHO (nauraa ääneen).
PUHOS (Vallinkorvalle). Oisit täll inssinyörill myönt tallois.