VILHO. Oisko tunnustella? (Ottaa pullon, rallattaa.)
Harmaja ravaa ja kiessit ne heiluu,
Ja maantien santa se tuiskaa,
Kun tällainen poika lauleskelee
Ja pullon suuta muiskaa. (On maistavinaan.)
Tyttöjä viedään kupparin oppiin,
Vaan poikia sotakouluun —
LYYLI (tuo kahvikupin talrikilla pöydälle, sivulta, melkein takaa).
Tehkää hyvin!
VILHO (säpsähtää, huomaa vaatteet seinällä, katsoo häntä hyvin pitkään). Anteeksi! En huomannutkaan… Talon tytär vai —?
LYYLI (kestää hänen katseensa). Niin.
(Palaa entisille toimilleen. Eräitä kertoja vielä heidän katseensa kohtaavat.)
IJÄS. Eiks nää Helssingiss olleet oo tuntevinnaa tointoisijaa?
HUUHKA. Isoha se on kaupunk'… Kuka niit kaikkii!
PUHOS (Vilholle). Hyväks siell ol' sotaväess?
VILHO (laittaa puolikuppista). Mikäs, kun ei laske ikävää likelle!