AINO (epäluuloisesti). Hm.
VILHO. Rehellisen työmiehen vilpitön kädenpuristus, kirkas kyynel kiitollisesta sydämmestä on oleva —
AINO (vetää kättään pois). Hm!
VILHO. — ainoa palkintosi kaikesta siitä vaivasta, minkä näet tämän kansan hyväksi, kaunis sirkkuseni!
(Suutelee kättä.)
AINO (tempaa kätensä pois). Ei meidän enää sovi leikitellä!
VILHO. Ei. Juhannuskokko saatava.
(Rientää vasemmalle, kallion taa.)
PUHOS (tulee tehtaalta, huomaa kohtauksen, tervehtää Vilhoa sivuuttaissaan.).
AINO. Aika hulivili!