ALPO. Pyytän, ettei Jumalan sanaa pilkata, ainakaan minun läsnäollessani!
(Menee vasemmalta.)
ELSA (hänen jälkeensä). Tekopyhä! (Vilholle.) Eikö sinua hänen käytöksensä loukannut?
VILHO. En ymmärrä: olen milt'ei hyvilläni jostain.
ELSA. Mistä sitte?
VILHO. Ettei heistä tule paria.
ELSA (katsoo kysyvästi häneen).
VILHO (välinpitämättömästi). Sen kaupan takia vaan.
AINO (kuin itsekseen). Että lapsista tulisi valistuneempia ja parempia kuin —
VILHO (tarttuu hänen käteensä). Salli minun puristaa kättäsi, Aino!