Toinen työmies. Lyöpikö se seitsemän? Se lienee sinun kallossasi se. Vaan sanoppas meille, eikö prohvessori lie vähän hupelopäinen? Siihen siaan kuin hän voisi istuttaa tupakkia ja kaalia, kaivattaa hän maata ylösalasin palsta palstansa perästä. Tuosta tullee kehno saalis tuosta.
Ensimäinen työmies. Prohvessori on oppinut mies, ja kukaan ei saata olla oppinut, ellei olisi vähän hullu. Minulla oli muuan kumppani, joka oli muonamies Ketunlinnan hovissa autuaan Seula-Kallen aikana. Hänellä oli, näet, hupainen lukea kirjoja, ja osasikin "Hooperin-äijän" ja "Tuhkapöpörön" ihan ulkoa, niinkuin Isä-meidän. — Vaan katso silloin lukiki hän ikäänkuin vähän hupsuksi, sillä yhtenä päivänä, kun hän tahtoi ottaa viikkoista muonaansa, käveli hän höperönä, ajatuksissaan, ja sen siaan kuin olisi pitänyt ottaa naulan silliä konttorista, meni hän karjattoon ja otti lampaan, jonka tappoi ja pani suolaan talveksi.
Toinen työmies. Eipä se ollut niinkään hullusti tehty, minun mielestä.
Ensimäinen työmies. Sitä pahempi se kuitenkin oli pehtorin ja nimismiehen mielestä. Jumala meitä sensuhteen varjelkoon kaikista oppineista ihmisistä! Vaan katso tuolla tulee prohvessori! — rumasti siis työhömme jälleen!
Työmies:
Ahkerasti raatakaamme, huiska lapiomme!
Muinoisia jäännöksiä nouskoon kuopastamme.
Kaikki:
Kah, kah kalloa,
Jospa löydät sieltä,
Niin, niin rahoja
Eipä puutu meiltä.
Työmies:
Kyllä kallo ennustaapi, että oomme multaa,
Mutta siitä maksetaan tok hopeaa ja kultaa.