Kaikki:
Lyö, lyö vahvasti
Ase tantereesen,
Niin, niin hyvästi
Käypi kaikki meillen.
Viides kohtaus.
Edelliset. Tuuterkaivenius.
Tuuterkaivenius (vanha kypäri päälaella ja kipsi-pää kädessä). Hyvää iltaa, hyvät ystävät! Te olette ahkerat, näen minä. No mitenkä se nyt on? oletteko jo päässeet nenän jälille?
Ensimäinen työmies. Me nyt olemme jo kaivaneet itsemme kaksikymmentä kyynärää maan sisään, vaan emme ole havainneet vielä nenän nipukkaakaan. (Yksi miehistä on paraillaan kuopassa ja etsii).
Tuuterkaivenius. Ette vielä ole päässeet jälille, se todistaa laiskuutta ja huolimattomuutta.
Toinen työmies. Minusta tuntuu että me juoksemme nenän jälestä pian aamusta iltaan.
Tuuterkaivenius (itsekseen). Minulle iskee päähäni soma ajatus. Tuo pää on kenties vanhempi kuin tuhatta vuotta — kentiesi se on kahden tuhannen vuotinen — ehkäpä kolmenkin tuhannen; kukapa tietääkään niin tarkoin, jos ihmisillä ennen vedenpaisumusta on ollut ollenkaan nenää? mitä enemmän katselen noita kasvoja, sitä enemmän minä vahvistun siihen uskoon. Ihan varmaan on ihmisten kasvoille, samoin kuin maa-pallollenkin, tapahtunut monta mulkkausta ja muutosta, ja että siis ihmisten kasvot, jotka luomisessa olivat niin oikoset ja mutkattomat kuin suinkin mahdollista oli, että ne vähitellen ovat saaneet yhden lisäyksen toisensa perästä, — yhden korvan yhdessä tilaisuudessa ja toisen taas toisessa tilaisuudessa, otsan ja pää-kallon kolmannessa tilaisuudessa ja lopulta aikojen kuluessa vasta nenän. Se on kummallista miten tieteet ovat edistyneet, sitte kuin kerran niihin tartuttiin!
Ensimäinen työmies (kantaen vanhaa suitsi-hihnaa). Herra prohvessori! tämän me löysimme tuolta kuopasta!