Tuuterkaivenius (ottaa hihnan). Vanha suitsihihna! se on kummallista! (katselee sitä tarkkaan). Jos tuo olisi — — — siinä ei ole epäilemistäkään — — tuo on sama päitsien varsi, jolla Lemminkäinen hillitsi Hiiden tulisuuta ruunaa, kun suisti sen Hiiden nurmien perästä ja vei Pohjolaan! Sepä olisi voitto Suomen historialle, jos tuo merkillinen muistomerkki antaisi jotain selitystä minkälainen ravali se tulisuu ruuna oli ja minkälaista vauhtia Lemminkäinen sillä Pohjolaan ratsasti. — Se asia tulee maksamaan minulle monta tutkimusta se.
Toinen työmies (tuopi vanhaa kirvestä). Tässä on vanha kirves, jonka myöskin olemme löytäneet.
Tuuterkaivenius (tempaa kirveen käteensä). Kaiken mokomin, annas tänne se — (katselee sitä tarkkaan ja kääntelee). Mitä te luulette tästä kirveestä? Te kentiesi luulette että tässä ei ole terästä.
Ensimäinen työmies. Kyllä ehkä sen uskomme, mutta kauvan se vaan jo maassa on levännyt, kun noin on ruostunut.
Tuuterkaivenius. Katsokaa, katsokaa! hyvin jo kauvan, jo hyvin kauvan — katso siinäpä se merkillisyys onkin, näettekös. — Minä voin teille laatia historian tästä kirveestä. Mitä te nyt itse tästä luulette? — niin, tämä on ihan varmaan sama kirves, jolla talonpoika Lalli pyhän Henrikin tappoi, näettekös. Sen piti olla aivan tuommoinen möhkäre, millä hän saattoi sen hirmutyön tehdä; sillä Henrikki luultavasti ei ollut huonompia miehiä hänkään, huonompia kuin meidän muinoiset esi-isämmekään (ottaa kypärin päästään ja näyttää sitä). Näettekös tätä vanhaa kypäriä, jonka minä vasta ostin kalan-kauppiaalta, joka oli sen nuottaansa saanut Vanajavedestä Hämeenlinnan tienoilla? Sen näkee selvästi, että tämä on ollut kullattu päältäpäin; se siis tiedetään, että tämä on Hämeenlinnan tienoilta saatu. Kukapa tiesi tarkoin, eikös Birger Jaarli, kun hän perusti Hämeenlinnaa, joskus seissut ja katsellut työväkeänsä, jotka mittoivat Vanajaveden syvyyttä, ja eikö hän, kun kurkisti alas, pudottanut kypäriänsä järveen. Että niin on laita, sen minä ihan varmasti uskon. Minä tämän kypärin lähetän Tukholmiin, Sjöstrandille, joka paraillaan kaavailee Kullervoa ja ehkä sitte meille Birger Jaarliinkin kuvailee, jolloin tämä kypäri on hänelle tarpeen. (Katsoo uudelleen kirvestä). Mutta tuo kirves? Pyhä Henrikki kyllä murhattiin Köyliö-järvellä, mutta tietysti eivät kristityt eivätkä papitkaan Lallia niillä tienoilla kauvan suvanneet. Lalli pahat tehtyänsä läksi siis sieltä kirveineen karkuun varmaankin Suomen pakanoiden turviin, ja sillä taholla saapui hän tänne Jyrängön seuduille; ja tähän on ukko kentiesi tuolta köllähtänyt ja kirves silloin tähän tipahtanut hänen viereensä. Aivan epäilemättä se niin on; tästä kirveestä on siis suuri apu Suomen historialle.
Kuudes kohtaus.
Edelliset. Kolmas työmies.
Kolmas työmies (kapuillen kuopasta ylös). Auttakaa! auttakaa! me olemme yhtyneet maan-alaiseen tuleen.
Kaikki. Maan-alaiseen tuleen!
Kolmas työmies. Minä luulin en konsana pääseväni enempää hengissä ylös!