Totuus. Nouse ylös, sillä minä olen totuuden Jumalatar!
Tuuterkaivenius (nousten ylös). Totuuden Jumalatar. (Kuihkasee syrjään). Tuo muinais-aikainen puku antaa minulle miehuutta! (kovasti). Mikä kunnia minun huoneelleni! Vaan minä en ymmärrä.
Totuus:
Maassa piilossa pitäneet
Ovat mua viholliset,
Joita ompi varsin monta —
Tuskin maalle ne sopisi.
Tuuterkaivenius. Herra Jumala! te olettekin elävänä haudattu!
Totuus:
Mutta ilman aavistusta
Varsin kuulin sen kapinan
Mikä läheni minua,
Kun viruin ma vangittuna. —
Mei'än muurihin he löivät,
Josta loisti aurinkoinen,
Josta taivasta tähysin.
Vapahaksi itseni mä
Tunsin hetkellä samalla!
Sinun väkesi väkevä
Katkoi kahlehet minulta,
Siitä kiitän nyt sinua!
Tuuterkaivenius. Se olin siis minä, joka päästin totuuden kahleistansa! mikä onni! mikä kunnia minun nimelleni!
Totuus:
Niinkö uskot, ukko raiska,
Että kiitosta sinulle
Maailma antaapi siitä,
Jotta sille toit totuuden?
— Siitä ei tule mitänä!
Minä yksin vaan sen saatan
Antaa palkinnon sinulle. —
Tuota peiliä nyt katso.
Totuuden on tämä kone.
Sinullenpa sen nyt annan.