Tuuterkaivenius. Totuuden peili! Minä siitä olen kuullut paljo haastettavan. Tuo näyttää muinaisuuden muotoiselle tuo. Mikä voitto taas keräyksilleni!
Totuus:
Tuota peiliä kun pidät
Kennen ihmisen edessä,
Niin avaa hän sydämensä
Heti sulle kokonansa,
Josta sä lukea saatat
Mitä kaikki siellä maannee. —
Peiliä sun ensin täytyy
Kohti itseäs kokea!
Tuuterkaivenius. Sitä ainakaan ei ole tarvis sitä, sillä totuus on aina ollut minun sulosuuteni.
Totuus:
Sano mulle ensinkini
Minkälaiseksi itsesi
Ulkopuolin ehkä huomaat?
Tuuterkaivenius. Minä ulkopuolin?… Oh, noin ikään — kasvojen muoto täähän ylevä kentiesi, mutta jalo ja muinais-muotoinen — — —
Totuus (asettaa peilin hänen eteensä). Katseleppa itseäsi peilistä — no mitä huomaat? —
Tuuterkaivenius (katsoo itseänsä peilistä, mutta peräytyy pelästyen takaisin). Huh! olisivatko nuo minun kasvoni nuo! — onko minulla silmät kuin rotalla ja nenä kuin mustilla?
Totuus: