Siivettyinen. Eikö mitä! pienen seuran yhteys kaupungin syrjä-kadulla, voisittehan ymmärtää.
Tuuterkaivenius (niinkuin ennenkin). Ja tämä luu, jonka minulle vasta annoitte?
Siivettyinen. Sen olen hankkinut itselleni kaupungin liha-puodista.
Tuuterkaivenius (vetää peilin taaksensa peittoon). Jo olen kuullut kylläkseni! Koko olentoni jähmettyy! — Herra! mitenkä te puolustatte itseänne tuosta, mitä sanoitte? —
Siivettyinen (syrjäänpäin). Mikä hänelle on tullut! (kovasti ja nöyrästi). Minä sanon mitä aina olen sanonut, nimittäin, että jos minulla olisi valta Tiedeakademiassa, niin tulisitte te, kunnian arvoinen ystäväni, olemaan ensimäinen, ketä siellä seppelöitsisin.
Tuuterkaivenius (pitää peiliä jälleen hänen edessänsä). Mitenkä se oli?
Siivettyinen. Minä sanoin, että jos minulla olisi Tiedeakademia, niin antaisin sen teidän haltuun.
Tuuterkaivenius. Minkätähden pitäisi sen olla minun hallussani?
Siivettyinen. Sentähden että — pöllö on tiedehuoneesen asetettu.
Tuuterkaivenius (työntää peilin poveensa). Mutta teidän kettu ei pure minun pöllöäni. Suoria pois täältä, rietas veijari, mene niin pitkälle kuin tietä piisaa! samoo heti pois täältä! (nappaa häntä käsipuolesta kiini).