Siivettyinen. Jopahan tuota naurattaa, kuu ajattelen, että tuommoinen hullupää kuin sinä, ukkoraiska, saat kävellä ja liikkua irrallaan ja vapaana.
Tuuterkaivenius (kauhistuu, alentaa peiliä). Taivaallinen isä! Mitäs tämä nyt merkitsee?
Siivettyinen (kunnian osoituksella). Kunnian-arvoinen vanhus! se päivä on kyllä tuleva, jona maailma siunaa sitä päivää, jolloin te synnyitte, ja itkee sitä päivää, jona olette kuolleet.
Tuuterkaivenius. Häh? (pitää peiliä hänen vastassansa).
Siivettyinen (pilkallisesti nauraen). Kunhan me saisimme sen huvikkeen kerran kulettaa sinua hulluhuoneesen.
Tuuterkaivenius (pitää edelleen peiliä hänen edessänsä). Minkätähden minua hulluhuoneesen? Senkö puolesta että minä tahdon pakottaa tytärtäni teidän kanssa naimiseen? senkö puolesta kun minä olen testamenteerannut suurimman osan omaisuuttani teille?
Siivettyinen. Sepä se onkin ainoa asia, minkä olette tehneet viisaasti, te kunnian ystävä. Luuletteko kentiesi, että minä turhan vuoksi kuluttaisin kallista aikaani, kiitellessä vaan teidän hulluuksianne?
Tuuterkaivenius (entisellä tavalla). Kallista aikaanne? Teidän kallis-arvoinen aikanne lepää siis niin tarkkaan sydämellänne?
Siivettyinen. Kortin-peli hyvien voittojen keralla on ainoa asia, mikä minua huvittaa.
Tuuterkaivenius (niinkuin ennenkin). Kirkkohan se on teidän rakkahin paikkanne?